Lähes kaikilla yrityksillä on määritelty yrityksen arvot. Suomalaisilla yrityksillä ne ovat myös hämmästyttävän samanlaisia toimialasta riippumatta. Valitettavan usein ne ovat johdon määrittelemät, jotka sitten kevyesti lanseerataan henkilöstölle. Toki löytyy myös yrityksiä, jotka työstävät yrityksen arvot yhdessä henkilöstön kanssa, missä prosessissa niiden uskotaan jalkautuvan organisaatioon. Yrityksen näkyvät ja todelliset arvot muotoutuvat kuitenkin hitaasti, jopa vuosikymmenien saatossa, ja ne ovat tärkeä peruskivi koko yrityksen olemassaololle. Tyypillisiä yritysten arvoja ovat esimerkiksi asiakaslähtöisyys, uudistuminen ja kasvu, läpinäkyvyys, tuloksellisuus, oikeudenmukaisuus, vastuullisuus.
Entäpä sitten henkilöiden omat arvot. Voivatko ne olla ristiriidassa yrityksen arvojen kanssa? Jokaisella meistä on omia arvoja, tunnistetaanpa ne hyvin tai sitten ei. Perhe ja läheiset, terveys, työ ja taloudellinen pärjääminen, elämästä nauttiminen, toisten auttaminen ovat esimerkkejä tyypillisistä henkilökohtaisista arvoista. Jotta henkilö voi sitoutua yritykseen pidemmällä tähtäimellä, yritysten arvot eivät voi olla ainakaan pahasti ristiriidassa omien arvojen kanssa.
Erityisesti johtajilla, jotka panostavat työhön ja uraan 110 prosenttisesti, on suuri vaara joutua toimimaan vastoin omia arvojaan. Oma kokemukseni ns. ruuhkavuosista, jolloin lapsia kuljetettiin ympäri Suomea erilaisiin harrastuksiin ja oma sekä vaimon työura oli kiihkeimmillään, tukee edellä todettua ristiriitaa omien arvojen toteutumisesta. Työ oli arvoissa korkealla ja kun vielä yritti aikaa jakaa myös perheelle, vähintäänkin levosta joutui tinkimään. Eikäpä ”tehokas” juoksulenkkikään iltamyöhällä palvellut tasapainoista jaksamista. Sen seurauksena, nyt kun olen saanut jo hieman etäisyyttä, johtaminen oli välillä kärsimätöntä ja ärtymiskynnys alhaalla.
Usein, erityisesti johtajien, odotetaan olevan superihmisiä, jotka tehokkaasti pystyvät kaikkeen. Työnantajan intressi ei kuitenkaan ole ylikierroksilla käyvä johtaja, joka kokee jatkuvaa huonoa omaa tuntoa omien arvojensa laiminlyönnistä. Myöskään johtajan itsensä kannalta se ei ole tie kestävään ja tasapainoiseen johtamiseen sekä elämään.
23.1.2024 EVOLV-tiimi / Taavi Heikkilä