Mitä kuuluu suomalaiselle johtajalle – joka toinen nipistää palautumisesta ja levosta

Jaakko Norilo, Minna Tervo, Evolv Oy

Julkaisemme kuusiosaisen artikkelisarjan Mitä kuuluu suomalaiselle johtajalle – johtamistutkimuksen 2020 tuloksia ja näkökulmia. Osa 3/6.

Kaksi kuukautta ennen koronaepidemian laajenemista kartoitimme Taloustutkimuksen kanssa ylimmän johdon menestystekijöitä ja johtajien näkemyksiä siitä, millaisia haasteita jatkuvasti muuttuva toimintaympäristö asettaa suomalaiselle johtajalle ja päivittäiselle johtamistyölle. Tutkimukseemme vastasi 100 suomalaista johtajaa liike-elämän huipulta. Juuri nyt tulokset ovat ajankohtaisempia kuin koskaan!

Toimitko velvollisuudentunnosta omaa hyvinvointiasi vastaan?

Tutkimukseen vastanneista johtajista vain joka toisella palautumisen määrä on riittävä (Kuva 1). Joka toinen johtaja siis nipistää ja vielä tietoisesti omasta palautumisestaan ja päivittäisestä levostaan! Miksi?

Johtajan vastuut, velvollisuudet ja työt ovat läsnä jatkuvasti ja usein ne viedään vapaaehtoisesti vapaa-ajalle. Yli 80 prosenttia vastaajista toimii omasta tahdostaan jatkuvasti näin. Lähes 40 prosenttia johtajista ei vaihda koskaan vapaalle irrottautuakseen töistään eikä oman arvionsa mukaisesti rentoudu riittävästi, ja jopa 85 prosenttia ajattelee töitä vapaa-ajallaan jatkuvasti.

Tutkimustulokset hämmentävät todella, sillä 60 prosenttia vastaajista kertoo kuitenkin hallitsevansa omaa ajankäyttöään vapaa-ajallaan. Vastuuntuntoisuusko edellyttää jatkuvaa, aktiivista ajatustyötä myös vapaa-ajalla omassa johtamistoimessa?

Johtaja pystytkö vaihtamaan vapaalle?

Johtajista 40 prosenttia koki, että sosiaaliset suhteet kärsivät töiden vuoksi ja lähes puolella johtajista (47 %) kuormittuminen vaikuttaa käyttäytymiseen vapaa-ajalla. Mistä sitten johtuu, että johtajat tekevät lähes poikkeuksetta töitä myös iltaisin ja viikonloppuisin, vaikka kokevat sen heijastuvan negatiivisesti lähiympäristöön ja läheisiin ihmissuhteisiin?

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että johtajat, jotka vapaa-aikanaan a) kokivat voivansa päättää omista tekemistään, b) siirtävät työasiat pois mielestä sekä c) pystyvät myös unohtamaan työt kokivat vähemmän stressiä ja kuormittumista töistä. He myös palautuvat ollen jatkuvasti vireitä ja voivat mielestään hyvin. Huolestuttavaa on, että näitä hyvinvoivia johtajia vastaajista oli vain neljännes.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö työtä voisi vapaa-aikanaan pohtia. Tutkimustulosten mukaan töiden ajattelu vapaa-aikana ei vaikuttanut heikentävästi tai parantavasti koettuun stressiin, kuormitukseen, vireyteen ja hyvinvointiin. Oleellista on siis se, etteivät työasiat pyörisi alituisesti ajatuksissa, vaan että työn vastapainona on tekemistä, joka edesauttaa siirtämään työasiat pois mielestä sekä unohtamaan ne hetkeksi.

Määrä vai laatu johtamistyössä?

Johtajan jatkuva valmiustila sekä vastuuseen kuuluva johtamisen ajatustyön läsnäolo tuntuvat tutkimustulosten perusteella kuuluvan johtajan ’toimenkuvaan’. Aikaansaamisen määrä on tärkeätä ja se tuntuu myös johtajasta luonnollisesti hyvältä.

Yllättävää on, että johtajan omaa palautumista ja sen tuloksena olevaa täyspainoista johtamissuorituskykyä ei nähdä omana tai organisaation menestystekijänä! Kyse on kuitenkin menestyksekästä johtamista edistävästä, sekä omaa hyvinvointia ja pitkäkestoista jaksamista lisäävästä kriittisestä tekijästä.

Tulos on toisaalta ymmärrettävissä usean johtajan ajautuessa yhä syvemmälle omien toimintatapojensa syövereihin. Vastuullinen asema näyttäisi synnyttävän osaltaan illuusiota omasta lähes rajattomasta riittävyydestä tai toisaalta ehkäpä jopa täysin päinvastaisesti - mahdollisesta pelosta oman riittämättömyyden tunteen edessä.

Tutkimustuloksista nousi esiin johtajan iän sekä johtajavuosien vaikutus koettuun hyvinvointiin. Sekä johtajan ikä että johtajavuodet vaikuttivat positiivisesti siihen, että johtaja koki voivansa päättää omista tekemistään. Joten etenkin johtajauran alkuvaiheessa tulisi rohkaista ottamaan oma vastuu ajankäytöstään edesauttaakseen menestyksekästä ja pitkäkestoista johtamista. Miten kokeneemmat johtajat voisivat mentoroida nuorempiaan tähän?

Rohkea irrottautuu mahdollistaen kestävän johtamismenestyksen!

Johtajan psyykkisen hyvinvoinnin kannalta yhä vaikeutuvammassa toimintaympäristössä selviytymis- ja suojauskeinojen vahvistaminen on välttämätöntä. Tämän vuoksi on tärkeää omien ajattelu- ja toimintamallien tunnistaminen sekä oman käyttäytymisen ja tunteiden kanssa eläminen, toisin sanoen itsensä kokonaisvaltainen johtaminen.

Pitkäkestoisen menestyksekkään johtamisen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin perustana ovat mielen tasapaino, optimistinen asenne, vahva itsetuntemus ja itsesäätely. Joten tulisiko vastuullisen johtajan, pitkäkestoisuuden varmistamiseksi, omat prioriteetit olla järjestyksessä johtaja itse, yksityiselämä, työ, sen sijaan kuin työ, yksityiselämä ja vasta sitten johtaja itse?