Suomalainen kokenut johtaja on käynyt uransa aikana läpi lukuisan määrän erilaisia coachingeja ja kursseja. Järjestäjästä ja tilanteesta riippuen tunnutaan tarvittavan erilaisia johtamisretriittejä, arvojen kirkastamista ja kulttuurimatkoja. Joskus keskitytään teknisiin taitoihin esimerkiksi neuvottelussa tai YT-lain kiemuroissa. Työterveyden järjestämä vuositsekkaus toteutetaan varmistuen yksilön fyysisestä hyvinvoinnista.
Nähdäkseni liian usein koulutusten ja tsekkausten teema on yksi tietty ja tilaajansa tilanteen näköinen kohde. Jopa jos johtaja intoutuu hankkimaan mentorin tai coachin, keskitytään yksilöllisiin johtamisteemoihin ja esihenkilön sparraamiin kehityskohteisiin. Mentorin tai coachin repertuaariin kuuluu harvoin kokonaisvaltainen kehittäminen – tähän on harvalla coachilla kapasiteettia ja toisaalta työ- ja yksityisminän välin hämärtäminen ei ole välttämättä yksinkertaista kenellekään.
Hallitusti eteenpäin, yksi asia kerrallaan?
Yrityksen näkökulmasta yhden teeman puskeminen kerrallaan pysyy paremmin kehityspäällikön hyppysissä. Fiksu tekijä oppii työssäkin, palautetta saamalla ja kollegoitaan tarkkailemalla. Urheilusuoritukset ja lääkäriä vaativat kolotukset kuuluvat vapaa-ajan ja henkilökohtaisen elämän piiriin ja niihin voi tuntua vaikealta yksilöllisesti tsempata yrityksen puolesta. Kokonaisvaltaisuus jää siis yksilön omalle vastuulle. Nimestään huolimatta lifecoaching ja -coachaajat eivät toimi, muun muassa koska eivät yleensä taustallaan ymmärrä riittävästi yritysten näkökulmaa tai ihmisten johtamista.
Palasina vai kokonaisena kehittyminen?
Jos on fyysisesti ali- tai ylikunnossa ei hyvienkään arvojen mukaan jaksa toimia. Jos kotiasiat ovat retuperällä ei psykologista turvallisuutta jaksa tuottaa työpaikallakaan. Palasten osalta on pakko katsoa kokonaisuutta ainakin niin, ettei kehittymiselle ole esteitä. Siksi minkä tahansa yksilön aidossa kehittämisessä kokonaisuus on pakko ottaa huomioon, erityisesti jos halutaan paras mahdollinen lopputulos. Lähtötilanteessa pitäisi vähintäänkin varmistaa, että elämän muut alueet eivät estä kehitystä halutulla sektorilla.
Holistinen = massiivinen?
Lähtötilanteen arviointi holistisesti vaatii varmaan armeijallisen konsultteja, lääkäreitä ja psykologeja (ja maksaa vastaavasti) – vaatiiko? Ei välttämättä, jos keskitytään olennaiseen. Pitkälle pääsee kokeneen johdon kehittäjän ja kuntovalmentajan kanssa, jotka toimivat yhdessä tiiminä. Taustalla voi tarpeen mukaan olla muutakin tiimiä, psykoterapeutista ja psykologista työterveyteen. Olennaista kuitenkin on, että kehittyjä ja kehittäjä haluavat katsoa kokonaisuutta, ja tiimillä, erityisesti sen vetäjällä, on kokemus ja eväät havaita kokonaisuuden kannalta keskeiset tekijät.
Luottamus, kokemus ja kokonaisosaaminen on kaikki kaikessa
Johdon kehityskumppanilta voisi aina yrittää vaatia holistisuutta, mutta jos kokonaisuutta ei johda ja toteuta ammatikseen, prosessit eivät ole riittävän hiotut ja toisaalta vaihtuvat kumppanit eivät synnytä yhteistä holistisuutta vaan yhteistyö tökkii, ja tämä näkyy heti.
Mielestäni kannattaa luottaa toimijaan, joka on onnistunut aiemminkin ja kysyä kysymyksiä muun muassa siitä kauanko ydintiimi on toiminut yhdessä ja miten tietoa jaetaan. Aidot käyttäjäkokemukset ja suunnitelmallisuus ovat parhaat indikaattorit siitä, onko holistisuus toteutunut aidosti ja voiko porukan vetäjään ja tiimiin luottaa tässä tärkeässä asiassa.
7.4.2025 EVOLV-tiimi / Mikko Tainio