Hyvässä johtajuudessa korostetaan mielestäni liian usein hyvinvointia: uni, liikunta, ravinto ja mielen tasapaino nähdään vaikuttavan johtamisen ehdottomina edellytyksinä.
Todellisuudessa harva johtaja voi olla jatkuvasti tasapainossa – eikä minusta todellisuudessa tarvitsekaan olla.
Vaikuttavuus johtajuudessa ei synny vain täydellisessä hyvinvoinnissa, vaan halusta ja kyvystä toimia myös keskeneräisyyden, paineen, epävarmuuden, ja jopa pelon keskellä.
Oleellista on tietoisuus omista rajoista ja rohkeus kohdata ne sekä pyrkimys kohti parempaa.
Ehkä vaikuttava johtaja ei ole tasapainossa. Mutta hän tietää, milloin on ja milloin ei ole sekä toimii tiedon ja oman tunteensa mukaisesti
Mitä sinä ajattelet – onko tasapaino johtajuuden edellytys vai jopa sen seurausta?
3.2.2026 EVOLV-tiimi / Jaakko