Suorittamisesta on tullut meille niin luonnollinen osa arkea, ettei sen jatkuvuutta aina tunnista. Päivä rakentuu velvollisuuksista, aikatauluista ja odotuksesta. Minun pitää jaksaa enemmän ja joustaa vielä ’vähän’. Työssä venytään liian usein yli oman kuormitusrajan, ja sama ajattelutapa jatkuu myös vapaa-ajalla. Suoritanko vapaa-aikaani? Kyllä, sillä liian usein esimerkiksi liikunnasta on tullut velvoittava suoritus, joka tehdään siksi, että minun kuuluu niin tehdä.
Liian harvoin pysähdyn kysymään, mitä keho ja mieli juuri tässä hetkessä oikeasti tarvitsevat. Kuormittavan työpäivän jälkeen raskas harjoitus ei todellakaan aina lisää hyvinvointia, vaikka helposti pyrimme itsellemme niin selittämään. Joskus palautumista voisi tukea paljon enemmän rauhallinen metsälenkki, kevyt liike, venyttely tai yksinkertaisesti sohvalla levähtäminen.
Armollisuus itseä kohtaan ei tarkoita vaativista tavoitteista luopumista. Se on mielestämme enemmän kykyä ja varsinkin halua kuunnella omaa mieltä sekä kehoa tunnistaen omat rajat ja toimia niiden mukaisesti.
Ehkä hyvinvointi ei vaadikaan suorittamista ja lisää tekemistä. Joskus huippusuorittaminen ja kokonaisvaltainen hyvinvointi saattaisi alkaa siitä, että uskaltaa pysähtyä.
6.5.2026 EVOLV-tiimi / Jaakko ja Anne