Olemmeko oppineet ajattelemaan, että menestys syntyy tekemällä enemmän? Lisää työtä, lisää tavoitteita, lisää kehittymistä. Kun yksi asia valmistuu, seuraava odottaa jo vuoroaan tai useampikin.
Mutta entä jos jatkuva suorittaminen ei olekaan menestyksen edellytys, vaan jopa sen este?
Suorittaminen, suoriutuminen ja menestys sekoitetaan helposti toisiinsa. Silti ne ovat eri asioita eivätkä aina voi johtaa hyvään. Suorittaminen on toimintatapa. Suoriutuminen voi olla kyky onnistua silloin, kun sillä on merkitys.
Olen huomannut, että parhaat tulokset eivät yleensä synny niille, jotka tekevät eniten. Ne syntyvät ihmisille, jotka osaavat kohdistaa energiansa oikein. He tunnistavat, milloin on aika panostaa täysillä ja milloin on aika toimia toisin.
Ylisuorittamisen haaste on siinä, että siitä tulee liian helposti automaattinen tapa elää. Tekemistä löytyy aina lisää, mutta voimavarat eivät välttämättä lisäänny samaa tahtia. Silloin ilo vähenee, kärsivällisyys lyhenee ja lopulta myös suorituskyky heikkenee.
Siksi kysymys ei ole siitä, pitäisikö suorittaa vai ei. Kysymys on siitä, missä asioissa suorittaminen on tarpeellista ja missä siitä voisi luopua.
Todellinen menestys ei synny siitä, että tekee eniten. Se syntyy siitä, että tekee oikeita asioita oikeaan aikaan ja varsinkin mielestäni siitä, miten säilyttää samalla kyky voida hyvin.
Ehkä tärkein kysymys kuuluukin: missä asiassa sinä voisit tällä viikolla suorittaa hieman vähemmän saadaksesi aikaan paremmin?
2.6.2026 EVOLV-tiimi / Jaakko ja Anne