Johtajalta odotetaan johdonmukaisuutta. Päätösten pitäisi olla harkittuja, suunnan selkeä ja puheiden sekä tekojen linjassa keskenään. Hyvä niin.
Mutta tarkoittaako johdonmukaisuus sitä, ettei johtaja saisi muuttaa mieltään?
Minusta ei. Oikeastaan ajattelen lähes päinvastoin.
Hyvä johtaminen ei voi perustua siihen, että kerran muodostetusta näkemyksestä pidetään kiinni hinnalla millä hyvänsä. Maailma ympärillämme muuttuu, tietoa tulee lisää ja tilanteet elävät. Myös ihmiset oppivat. Miksi johtajan ajattelun pitäisi pysyä muuttumattomana?
Oman mielipiteen muuttaminen saatetaan joskus tulkita epävarmuudeksi. Johtaja teki eilen päätöksen ja tänään ajattelee toisin. Eikö hän tiedä, mitä tekee?
Ehkä olennaisempi kysymys on kuitenkin se, miksi näkemys muuttui.
Jos johtaja vaihtaa suuntaa jatkuvasti ilman perusteita, syntyy epävarmuutta. Mutta jos hän uuden tiedon, paremman argumentin tai muuttuneen tilanteen vuoksi arvioi aikaisemman näkemyksensä uudelleen, pidän sitä ennemmin vahvuutena kuin heikkoutena.
Se vaatii myös itsetuntemusta.
Omasta ajatuksesta voi tulla yllättävän nopeasti osa omaa identiteettiä. Olen sanonut tämän ääneen, perustellut sen muille ja ehkä puolustanutkin sitä. Silloin perääntyminen voi tuntua vaikealta, vaikka tietäisin jo itsekin, ettei alkuperäinen ajatus ollut paras mahdollinen.
Johtamisessa ei kuitenkaan pitäisi olla tärkeintä se, kuka oli oikeassa.
Tärkeämpää on se, että löydetään paras mahdollinen suunta.
Siksi johtajan pitäisi mielestäni pystyä kuuntelemaan myös sellaisia näkemyksiä, jotka haastavat hänen omaa ajatteluaan. Vielä tärkeämpää on rakentaa ympärille ilmapiiri, jossa ihmiset uskaltavat niitä esittää.
Jos jokainen tietää jo etukäteen, ettei johtajan päätöksiä voi kyseenalaistaa, organisaatiolta jää valtavasti ajattelua käyttämättä.
Johtajan ei tarvitse luopua päätösvallastaan eikä vastuustaan. Jossain vaiheessa keskustelu päättyy ja päätös täytyy tehdä. Johtaja myös kantaa siitä vastuun.
Mutta vahva johtaja pystyy mielestäni sanomaan myös:
Olin väärässä. Muutin mieltäni. Tehdään tämä sittenkin toisin.
Ne voivat olla johtajan vaikeimpia lauseita.
Ja samalla arvokkaimpia.
Johdonmukainen johtaminen ei tarkoita sitä, ettei näkemys koskaan muutu. Se tarkoittaa mielestäni sitä, että päätösten taustalla olevat periaatteet ja arvot kestävät, vaikka keinot ja ratkaisut muuttuisivat.
Ehkä todellinen johtajuuden vahvuus ei siis olekaan siinä, kuinka varmasti pitää kiinni omasta kannastaan.
Vaan siinä, kuinka valmis on muuttamaan sitä silloin, kun siihen on hyvä syy.
Mitä sinä ajattelet: heikentääkö mielen muuttaminen johtajan uskottavuutta vai voiko se jopa vahvistaa sitä?
3.11.2026 EVOLV-tiimi / Jaakko
